sunnuntai 27. elokuuta 2017

Miten se kultainen sääntö menikään?

"Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille"

Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään  toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Muistelisin kultaisen säännön löytyvän kaikista uskonnoista, että ei voi olla siitäkään kyse, että ei olisi asiasta kuullutkaan ikinä. Varmaan myös elämänkatsomustiedossa moista käsitellään. No, anyway, asiaan.


Ihan toimiva sääntö, jota pitäisi itsekin varmaan noudattaa tunnollisemmin. Sääntö, joka ei tunnu nykypäivänä edes olevan monenkaan ihmisen mielessä. Ei sillä, että sääntöä tarvitsisi sitten noudattaa "silmä silmästä"- periaatteella ;)


Tämä ajatus tuli tänään uimahallissa, kun sivusta kuulin kahden äidin ja kahden lapsen keskustelun.

Tyttö ja poika, varmaan neljä- viisivuotiaita leikkivät vedessä ja räiskyttelivät äitien keskustellessa. Yhtäkkiä tyttö alkoi huutaa ja kiljua aivan järjettömästi (syytä en toki tähän keksinyt, ensin ajattelin että sattuuko ja pitäisi mennä jopa auttamaan, mutta äitikään ei reagoinut kuin nauramalla niin oletan kaiken olevan ok).
Poika totesi tytölle, että älä kilju kun mun korviin sattuu. Tytön äiti kommentoi tyttärelleen, että kyllä täällä saa huutaa, huuda vaan. Mahtuu tänne sinun äänesi, anna mennä!
He jäivät keskustelemaan, ehdin nähdä pojan äidin todella hämmentyneen ilmeen. En vaan kehdannut enää jäädä lillumaan ja kuuntelemaan loppua, olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mihin tulokseen he tulivat.

Onko tosiaan niin, että voi tehdä mitä ikinä tahtoo välittämättä muista?
Millainen aikuinen kasvaa lapsesta, jota kannustetaan toimimaan kuten itse tahtoo, täysin välittämättä muista ihmisistä?

Entistä tarkemmin omieni kanssa koitan huolehtia, että osaisivat ajatella muiden tunteita ja sitä, kuinka heidän toimensa vaikuttavat toisiin, vaikka ei se helppoa ole ollenkaan.



sunnuntai 20. elokuuta 2017

Liikunnan riemua?

Olen tässä nyt jo tovin odotellut, että koska se kuuluisa liikunnan riemu löytyy. Voiko olla, että osa ihmisistä ei koe sitä koskaan?

Eilisen sali-uinti- yhdistelmän jälkeen tän päivän 5km:n kävely-hölkkälenkki oli lähinnä kidutusta. Lähes itkun kanssa pääsin alakertaan suihkuun, lihaskuntoa ei voi kehua :D

Mä oon koittanut käydä salilla, uimassa, kävely- ja hölkkälenkillä ja näiden erilaisilla yhdistelmillä. Koirien kanssa metsälenkillä mieli virkistyy ja usein tulee hiki, mutta ei sitä "ihanaa mä rakastan liikuntaa" -euforiaa. Kerran se oli jo lähellä, mutta ei sittenkään. Voi olla, että mun harjoittelu on liian vähäistä teholta ja määrältä saadakseni moista tilaa aikaiseksi. Paljonkohan on tarpeeksi?

Musta olisi ihana olla sellainen ihminen, joka hikisenä ja väsyneenä tuntee mahtavaa oloa tehdystä lenkistä. Tällä hetkellä lähinnä on nälkä ja ottaa päähän.

Me ollaan hurahdettu kyllä metsälenkkeihin! Miltei joka päivä (paitsi koirien treeni-iltoina) ollaan käyty tunnin, puolentoista lenkillä. Tykkään kyllä ja oma sekä koirien kunto toivottavasti nousee, mutta missä se euforia? Mä luin joskus lehdestä, että kun vaan jaksaa jatkaa niin se tulee sieltä. Jaa-a.

Katsotaan uutta päivitystä asiasta kuukauden päästä, josko olisi edes vähän positiivisempi postaus :D








sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Laumanvahvistus saapui!

Tässäpä sitten yksi niistä aiemmin mainitsemistani kivoista asioista.

Fango von der Knappenmühle "Rane" muutti meille pari viikkoa sitten. Ripan treenatessa jaksamisen mukaan, kävi Timo hakemassa Saksasta itselleen toisen harrastuskaverin. 
Rane vaikuttaa tasapainoiselta, rauhalliselta pennulta. Isot koiratkin hyväksyivät pienen laumaan viikon tutustelun jälkeen, Ripan pitäessä naperolle enemmän kuria ja Martin ollessa riehukaveri.








Kesä- Danielan ensimmäinen kisareissu!

Nyt se kesä sitten tuli, ja kaikenlaista on ehtinyt jo tässä ajassa tapahtua.
Daniela oli Päijät-Häme Panthers Attica-joukkueensa kanssa Alahärmässä Summer Cheer-kisoissa. Ensimmäinen kisareissu neidille! Lähtivät jo perjantaina ja tulivat takaisin vasta sunnuntaina. Oli ollut reippaana mukana, eikä ollut ehtinyt äitiäkään ikävöidä - no ei kai siinä porukassa :D
Kisaohjelma meni puhtaasti ja sijoitus upea 4 / 17!!!






maanantai 30. toukokuuta 2016

Voihan blogi.

Niin,  piti kirjoittaa tänne useammin.  Piti kirjoittaa enemmän.  Kuinka kävi?
Sen kuinka kävi näkee kuka tahansa,  joten se siitä - isittelystä.

Kesä tulee kovaa vauhtia.  Olen aiemmin rakastanut aurinkoa ja lämmintä säätä,  mutta nyt kelpaisi viileämpi kesä.  Meidän Ristolla on sydänvika,  ja kuumat säät aiheuttavat selvästi huonoa oloa.  Onneksi on lääkkeet,  joilla se toivon mukaan elää vielä pitkän ja hyvän elämän.
Nyt just tänään Ripa voi hyvin.

Koulut loppuu ihan just,  lomaillaan tyttöjen kanssa pari viikkoa ennen kuin Timo aloittaa lomansa,  ruhtinaalliset 6 viikkoa!

Kaikenlaista mukavaa kesäjuttua tiedossa,  ootan innolla <3

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pitkästä aikaa täällä..

Viime vuonna ei tullut kirjoiteltua,  vaikka monenlaista tapahtuikin.  Nyt onkin aika ryhdistäytyä!

Asia,  josta en ole pystynyt juuri kirjoittamaan,  on rakkaan Miinan menetys.  Itkemättä siitä en edelleenkään voi kirjoittaa,  joten totean, että Rakastin. Miina siirtyi sateenkaarelle kesäkuussa,  niskan ja siitä johtuneiden ongelmien vuoksi.

Iloisempiin uutisiin,  huhtikuussa meille muutti pieni saksanpaimenpoika Martti,  Fluss-strand Lazlo.  Tästä luottamuksesta iso kiitos kaikille,  jotka asiaan liittyvät :)
Martin kanssa meni aika pitkään,  ennenkuin todella ymmärsin kuinka erilainen koira on kyseessä,  ja kuinka eri tavalla sitä on koulutettava ja opetettava kuin Miinaa.  Onneksi on oma PT ja mahtava treeniryhmä takana!

Martti 3kk

           

                                               
Martti 9kk.                                



Meidän lauma,  kahden kerroksen väkeä

perjantai 26. syyskuuta 2014

Jes, me tehtiin se!

BH Yacheero´s Winter Queen
23.9.2014 Mäntsälä, tuomari Esa Nurmo

Päivä jännitti valtavasti, mutta lopulta, numero 4 saatuani ja koiran lämmiteltyäni tajusin; se on menoa nyt! Tuomari oli todella mukava, kannusti kaikkia mutta myös huomautti mistä oli huomautettavaa (nimim. vasen käsi ei toimi normaalisti ;) )

Ensimmäisessä parissa toisen koiran suoritus keskeytettiin ja hylättiin, joten oma vuoro napsahti nopeasti kohdalle. 

Se fiilis, kun henkilöryhmän jälkeen irroitin liinan ja katsahdin koiraan - me tehdään tää kunnialla läpi! Kaikki jännitys katosi ja teimme meidän näköisen suorituksen.
Toki meidän suorituksessa oli virheensä, mutta nyt just en sure niitä pätkääkään. 

Tuo jännittäminen on aina ollut mun suuri ongelmani. Niin suuri, että melkein jäi kokeeseen menemättä. Onneksi menin, se opetti paljon myös omasta itsestäni, mä sittenkin osaan, mä sittenkin pystyn.

Videomatskua mahdollisesti vielä tulossa.

Kiitos treenikaverit ja erityisesti meidän personal trainer <3
Kiitos Kaisa, tää koira on <3